Jasso, vai että maanantai taasen. Oli ihan mukava viikonloppu, syötyä tuli taas kyllä aikas paljon. Pullaa, keksiä, suklaata yms. Lauantaina reippaasti melkein tunnin lenkillä, siitä voi olla ihan ylpeä! Työn suhteen jotenkin into aika matalalla, jostain pitäisi saada siihenkin hiukan nostetta. Kuten tuohon laihisteluprojektiinkin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Miten voikin motivaatio työn suhteen olla niin alhaalla kuin nyt? Koskaan ennen ei täällä ole oikeastaan tällaista fiilistä tullut, ei jaksa tehdä mitään, mutta ei oikeastaan ole edes huono omatunto siitä. Se pelottaa eniten, koska yleensä sentään on edes morkkis jos laiskottelee, mutta nyt ei edes sitä…plääh. Tekee mieli kotiin. Ilma on pyllystä.

 

Sama fiilis on oikeastaan tällä hetkellä tuon hoikistelemisen kanssa. Harmaata ja tysää, eikä motivaatiosta tietoakaan. Lueskelen juuri (hups...) pakkotoisto-sivuja ja siellä yhdessä threadissa keskustellaan motivaatiosta ja sen löytämisestä. ”Halu muuttua pitää lähteä itsestä”- kuinka tuttu kommentti, mutta en ole tainnut sitä kuitenkaan lopullisesti sisäistää. Miten sen sitten tekisi…samassa threadissa puhutaan myös siitä että pitää lopettaa yrittäminen, ja alkaa toteuttamaan. Onko minulla sitten kuitenkaan halua siihen, että syön terveellisesti joka ikinen päivä (namipäivät sallittaneen) ja treenaan melkein päivittäin, jotta saan ehkä hiukan kivemman sporttisen kropan, vähemmän löllöä, paremman kunnon. Eli onko tavoitteet kuitenkaan niitä joita haluan saavuttaa kuitenkin aika isolla hinnalla? Ja mikä itse asiassa estää minua toimimasta niin, että voin saavuttaa tavoitteeni?

 

  1. Nannaa ja pullaa ja erityisesti suklaata tekee mieli, ja kun tekee mieli, niin myös syön niitä, en pysty kieltäytymään.

  2. Kotiruoka tuppaa olemaan toisinaan aika epäterveellistä (kermaa ja eineksiä)

  3. Peruslaiskuus nostaa välillä päätään, ei jaksa liikkua.

  4. Illat kun pimenee niin lenkkipolku ei houkuttele (ainakaan yksin).