Tiistaina tuli tehtyä lankkeilyennätys, juoksin yhtäjaksoisesti 48 minuuttia! Tuntui ihan hyvältä, olen tehnyt sellaisen päätöksen tuon juoksemisen kanssa, että juoksen vain ja ainoastaan jos se tuntuu hyvältä. Eli fiiliksen mukaan. Tietysti jalat hiukan polttelevat ja käveleminen siintää mielessä välillä, mutta koitan tunnistaa sen, mikä tuntuu oikeasti pahalta, ja mikä on vaan laiskuutta. Tähän mennessä lenkit on tuntuneet ihan ok:lta, viimeksi olin huomaavinani, että juokseminen olisi ollut piirun verran helpompaa kuin ennen, hengitys pysyi suht tasaisena koko lenkin ja sain jopa himppusen lisätä vauhtia joissain kohdissa että syke olisi pysytellyt siellä 150 tienoilla. siltäkö siis tuntuu kun kunto kohoaa? :)

Tänään tein jälleen päätöksen (varmaan noin neljännensadannen kerran) että syön himputti tarpeeksi! Ja terveellisesti. Viikonloppu nyt oli mitä oli, mutta siitä pitää nyt kertakaikkiaan päästä taas yli. Menkat ei tietty auta asiaa, mutta nyt kun nekin vihdoin alkoi, ehkä voisi ajatella että niidenkin suhteen ollaan menossa parempaan suuntaan. Ärsyttää kun tietää että löllökäsivarsien alla on lihaksia mutta ne ei näy sieltä yhtään. 

 Jaahas, taitaa pikkuhiljaa olla aika taas syödä.